30&30

#12

Emma Salokoski Ensemble: Veden alla

Sävelmä ja sovitus kuvastaa mielestäni upeasti vettä. 
Minä rakastan myrskyjä ja erityisesti myrskyävää merta. Sieluni saa rauhan kun katselen meren raivoa. Meren syviin vesiin tuijottaminen, reilusti omaa pimeää puoltaan silmiin katsominen, sen tunnustaminen ja hyväksyminen ei onnistu missään muualla niin hyvin kuin meren rannalla kun tuulee niin, että vesipisarat lentävät naamalle asti. 
Luonto näyttää myrskysäällä mahtinsa kun se ensin vajoaa synkkyyteen, viipyy siellä tarvittavan ajan ja sen jälkeen ravistelee ja vapauttaa itsensä pois taakastaan päästäkseen jälleen lepäämään ja latautumaan.

"Sä saat mun salaisen voiman
Nyt heräämään enää
En tahdo piiloon mä juosta
En aina takertua, päästän irti nyt."

Kuva ei ole ihan sellainen kuin haluaisin, mutta tätä kuvaa ottaessani äsken täällä oli ukonilma. Tämä on siis aito myrskykuva.