30&30 haaste
#7
Tässä kappaleessa oli yksi lause, joka kuvastaa täydellisesti minun ja mieheni suhdetta:
"Kerran joka hyvää elämää maistaa, ymmärtää kyllä maalaisnaista."
Mieheni on kaupunkilainen, mutta hän on onneksi saanut viettää lapsuuden kesät maalla mummolassa. Jos niin ei olisi, hän ei ymmärtäisi minua ollenkaan.
Meillä on keskusteltu tästä asiasta paljon.
Joskus olemukseeni ilmestyy miehen mielestä sietämätön maatilan emäntä, jonka tulon kuulemma näkee jo jostain tietystä ilmeestä tai kuulee jostain äänensävystä.
Aiemmin en tiennyt itsessäni olevan sellaista piirrettä ja mietin asiaa paljon. Katsoin itseäni ihan uudesta näkökulmasta, maalaistaustaani vasten. Tajusin, että se ei ole piirre tai oikku, vaan se olen minä itse. Hyväksyin sen vihdoinkin. Minut on kasvatettu maatilalla maalaisemäntien tavalla ja tavoille. Sen ymmärrettyäni vapauduin jostain kahleesta, joka minulla oli ollut.
Perävalot vaan vilahti kun lukion jälkeen lähdin kotoa. Olin vannonut jo vuosia aiemmin, että maatalon emännäksi en ala.
En halua maatilan emännäksi vieläkään, mutta lampaan, sen haluaisin. Minä tykkään lampaista todella paljon ja onneksi saan käydä niitä katsomassa vaikka joka päivä.
Muutaman kanankin haluan samalla kertaa... Ja ehkä vuohen...
Ja joskus saan ne, tottakai.
Huussi kuuluu sota-aikaan ja alkeelliselle kesämökille.
Siitä on romantiikka kaukana.
Siitä voi kirjoittaa toisen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti